Aloitetaan kuitenkin aikajärjestyksessä ja aiheena tällä kertaa olkityöt. Lähdettiin kaverin kanssa jouluostoksille Pohjaan (Pojo). Tarkoituksena ensin hakea Mörbystä jokavuotinen luomukinkku ja sitten jatkaa matkaa Delitukun kautta kotiin.
Mörby on luomutila Pohjassa, yksi lempparikohteitani josta voi ostaa luomulihaa ja kaikennäköisiä jauhoja ja vihanneksia. Joulumarkkinoita ennen heiltä tuli taas tekstari jossa tiedusteltiin haluani varata joulukinkku myös tänä vuonna. Hieno palvelu ja kuinka kätevää kun joku muisti minun puolestani kinkun tilaamisen ja itse tuli päättää vain kinkun koko. Joulumarkkinoille en tänä vuonna kerennyt, mutta lähdettiin myöhemmin kaverin kanssa kotiseutumatkailua harrastamaan ja hänkin pääsi vihdoin tutustumaan tilaan. Auton takakontti täyttyi pikkuhiljaa erilaisista lihoista sekä jauhoista.
Mörbystä jatkettiin Delitukkuun joka on Pohjan keskustassa. Osoitelappu jäi keittiön pöydälle aamulla, mutta onneksi joka suunnasta oli hyvät opasteet ja löydettiin perille ilman navigaattoria. Delitukusta ostettiin jouluherkkuja ja lahjoja, nykyään ostan mieluummin lahjoja jotka voi syödä tai muuten käyttää, ei mitään turhaa tilpehööriä nurkkia täyttämään.
Koska aikaa jäi, päätimme kuitenkin vielä ajaa Fiskarsiin. Olimme keskellä viikkoa reissussa joten saimme olla ihan keskenämme liikenteessä. Ei näkynyt muita turisteja, ei tarvinnut jonottaa ja palvelu oli ystävällistä kuten aina. Fiskarsista ostin appiukolle ja miehelleni Rekolan panimon oluita, valitsin herkullisilta ja erikoisilta kuulostavia makuja. Itse en olutta juo mutta sain sentään pullot uusiokäyttöön mehupulloiksi. Ostin itselleni samanlaiset sakset kuin aiemman postauksen Eevalla, ja niille ilmeni myöhemmin oiva käyttötarkoitus.. Äidilleni ostin perinteisesti linnun, tällä kertaa posliinisen kyyhkysen jonka voi ripustaa vaikka kuuseen ja kaikenlaista muuta pientä lahjaa ja herkkua sukulaisille.
Rekolan panimolle lähdimme kävellen ja sitten sieltä olkikaupan kautta palatessamme sai kyläläiset aihetta virnistellä kun rouvat keskellä viikkoa aamupäivällä kantelevat four-packeja pitkin kylänraittia. Oli kuulemma hyvää olutta joten kannatti tuokin..
Pullojen kantelun jälkeen käytiin kahvilla ja herkuilla, nams.
Siitä olkikaupasta sitten. Viimeksi kun ajoin Fiskarin eläinlääkärille, ei tuollaista puotia ollut joten kun näimme kyltin tiellä, oli pakko poiketa sisälle. Olkikaupasta löytyi hyväntuulinen mutta hieman flunssainen rouva joka siltä seisomalta piti pienimuotoisen luennon oljen käyttömahdollisuuksista, olkien eroista, keräämisestä ja kursseista. Ajatuksena oli että korjaisin jo vuosia sitten ostamani olkihimmelin ja siitäkös hän innostui. Himmeli on kokenut kovia, pari osumaa jalkapallosta ja muuta sellaista lapsiperheen elämää. Himmeli on vierassängys yläpuolella ja toimittaa ystäväni Antonin sanoin aikuisten mobilen virkaa. Sen hiljaista liikettä ja säännöllisiä muotoja on jotenkin hurjan rauhoittava seurata.
Ostin olkikirjan ja mietin että onpahan jos joskus oikeasti innostun tekemään koristeita.
Joulu tuli ja meni, mutta olkikirja kummitteli mielessäni ja kävin sitä välillä selailemassa. Kirjassa on todella hyvin selostettu sekä kuvattu kaikki vaiheet, joten uskaltauduin kokeilemaan. Olin kerännyt viime kesänä kasvattamaani kauraa lyhteiksi sisälle kuivumaan ja suurimman osan jakelin joululahjoina sukulaisille ja ystäville. Jätin pari pientä nippua kotiin ja toinen käytettiin olkitarpeiksi.
Yllättävää kyllä, lapset innostuivat puuhasta ja puhdistivat sekä leikkelivät ja lajittelivat eripituisia ja -paksuisia olkia kippoihin. Tyttäreni halusi myös askarrella joten yhdessä sitten harjoiteltiin koristeiden tekoa. Yllättävän helppoa ja mukavaa puuhaa, kovin terapeuttista myös, kuten kaikki keskittymistä vaativat puuhat ovat. Oljet ei olleet niin hauraita kuin ensin ajattelin ja sitä värien ja myös muotojen kirjoa, sai ihan tosissaa valita yhteensopivia eri värisävyjä ja paksuuksia.
