Koiran kanssa ollaan hyvässä vaiheessa, nenätyöt toimivat ja ollaan koulutuksellisesti ikää vastaavalla tasolla, tai jopa hieman paremmalla puolella. Jälki saa olla jo vaativaa, vanhaa, vaikeaa, kaupungissa tai missä vaan, homma toimii.
Haussa koira on pääosin hanskassa, lukee liikettä, etenee itsenäisesti, toimii ja irtoaa. Haussa ilmaisun rakentaminen jäi kesken kun luulin että sen voi treenata samoin kun malikan, no ei voinut. Oppia ikä kaikki ja uus yritys. Ongelmaksi muodostui vain se etten osannut jatkaa riittävän nopeasti vaikeuttaen, ajattelin että jätetään ilmaisu tauolle kun se oli hyvää, mutta lyhyttä. Pyh, ei näin. Nyt siis haetaan ilmaisuun pituutta ja samalla yleistetään.
Tottiksessa sama ongelma kun ilmaisun kanssa, en ymmärtänyt että kriteeriksi pitää ottaa ainoastaan kesto esim seuraamiseen jo heti alusta joten nyt rakennellaan seuruuta vähän kuin uudelleen. Muuten homma toimii melko hyvin, lähinnä pitäisi yleistellä eri kentillä ja ihmismääriä saada paljon häiriöksi.
Tavoitteena olisi tämän vuoden puolelle Bh ja korkattua joko haku tai jälkikoe. Kattotaan saako ohjaaja itsensä kuosiin ja reenattua muuallakin kuin kotona.
Viime syksyllä otimme osaa möllijälkiskaboihin, jotka menivät odotettua paremmin. Tosin siellä sai häröillä ja oli mukava porukka niin ei niitä oikein kisoiksi osannut mieltääkään.
Otimme ja lätkäisimme perheelle pikku rojektin, joka tulee viemään aikaa seuraavat ..öö.. 10 vuotta, joten välillä jää reenit ja reissut vähille projektin takia. Julkistetaan nyt tässä että Projekti Melukylä on maallemuuton ja unelmien yhdistämisprojekti, meille kaikille.
Nimen Melukylä antoi arkkitehtimme sen jälkeen kun hän oli vasta reilun tunnin meidät tuntenut. Joten ihan kohtalainen ihmistuntija hänkin. Nimi Melukylä sopii kuin nyrkki silmään joten se jäi, ja siltä on tässä tontilla möyriessä ihan konkreettisestikin kuulostanut, kun traktori mäyhää entistä pihamaata rikki, moottorisaha laulaa, ilmassa on juhlan lisäksi myös aimo annos savua kun kaikki sallittu palaa risujen kanssa savuna ilmaan. Lapsia on siinä viidestä kahdeksaan leikkimässä vanhassa omenapuutarhassa, seikkailemassa metsässä tai kiipeilemässä vanhoissa koivuissa. Pyromaanin virkaa hoitaa anoppini, hyvin rakas sellainen, joka omaa hienoja taitoja joista ehdottomasti tähän saakka paljastuneista kunnioitettavin on tulen sytyttäminen ja sen ylläpito, vaikka poltettavana ei olekaan pelkkää kuivaa polttopuuta. Ensimmäisellä kerralla kun piti laittaa tuleen suurehko (valtava) risukasa, niin siitä se vaan näytti miniälle mistä kana pissii ja miten tällaista kasaa poltetaan.
Appiukon pääasiallisena työkaluna on moottorisaha, joten hän toimii metsurina. Tietää vanhana metsämiehenä miten ja mihin suuntaan ja millä luonteella meinaa puut kaatua. Kaataa ja pätkii, karsii oksat, keskustelee ja kuuntelee mitä hulluja toiveita sillä miniällä taas olisi ja perustelee jos on ajateltu huti.
Tähän saakka on aloiteltu vähän sitä sun tätä siivua projektista tontilla. Yritetään tehdä asiat vuodenkierron mukaan, sillon kun ne kuuluu tehdä ja kun on mahdollista. Esimerkkinä pellot, pyysin Havsgårdenista Markun käymään, hänellä kun tota kokemusta on pelloista. Hän katseli ja kuunteli ja kertoi suunnitelman, ensin murskataan pelloilta kasvusto joka oli lähinnä rikkaruohoja ja pieniä puiden alkuja, ei sentään vesakkoa vielä. Sitten kynnettiin pieni ala jolla pääsen toteuttamaan itseäni perunanviljelyn merkeissä. Keväällä sitten äestetään, ja katsotaan mitä pellot siitä tykkäävät.
Talojen tyhjentäminen on hyvällä mallilla, vielä viimeistä hienosäätöä, siitä joskus toiste lisää juttua.
Maakellari pitää huoltaa, omenapuut leikata, puita harventaa, kaivaa maasta sinne haudatut roskat, laittaa tiet uusiksi, kaivaa ojat kuntoon ja niin edelleen ja edelleen. Puhumattakaan talon ja siihen liittyvien järjestelmien ja lupakäsittelyiden ym viidakosta. Pikkuhiljaa tässä mennään, eipä hätää.
Kolme päivää pidettiin talkoita ja saatiin taloja tyhjättyä, puita karsittua ja hellat purettua. Hyvin etenee vaikka listaa voisi jatkaa vielä loputtomiin.
Olen yrittänyt sukulaisten pimittämispuuhista huolimatta säästää paljon sellaista mistä voi jotain tehdä myöhemmin, missä on tilan historiaa ja tapoja nähtävillä, mistä voi joku toinen sen kirpputorilta löydettyään nauttia. Eli tavaraa, astioita, valokuvia, kirjeitä, tauluja, maataloustyökaluja. Tilalla on vanha varasto joka on melkein kuiva ja suht siistiksi sen siivosin, sinne on säilötty kunnostettavia asioita, osan olen tuonut kotiin ja kunnostanut, pessyt ja arkistoinut.
Tällainen pieni katsaus lähtötilanteeseen, jatkamme projektia suunnitellen ja unelmoiden, tervetuloa mukaan!
