Heti alkuun kuvassa päivän aihe, olin siis kerrankin ilman koiraa opiskelemassa, aiheena karjan käsittely. Kurssi pidettiin Kemiön Brusabyssä, Axxellin koulutilalla. Tila on koululle ostettu vanha maatila, jonka tilanhoitajana toimii Leila Waren. Maatila on Suomen vanhimpia kylmäpihattoja, joka toimii sellaisena edelleen. Tilalla ollaan siirrytty luomuun maanviljelyksessä ja toiveena on siirtyä luomuun myös karjankasvatuksen puolella kokonaan tänä tai seuraavana vuonna. Eläinten lukumääriä ja tuottavuuksia en muista, niistä kiinnostuneet saanevat tiedot tarvittaessa Leilalta.
Kurssin kouluttajana toimi Kaisa Hilska, aiheina tällä kertaa lehmän lukeminen, siihen liittyvä havainnointi ja niiden kirjaaminen, lehmän aistit, karjan siirtäminen, käsittely ja sen opettaminen, eläinten kouluttaminen operantisti, naudan liikuttaminen minimipaineella ja sen poistamisella sekä siihen opettaminen. Lisäksi päivän aikana tuli useita käytännön tehtäviä, joista hauskinta oli mun mielestä vasikoiden naksuttimeen ehdollistaminen, tämän avulla riimun pukeminen sekä taluttamiseen totuttaminen. Osalla ryhmistä oli tehtävänä myös kosketuskohteen opettaminen.
Kurssilla porukka oli tottuneita karjatilallisia ja sitten muutama enemmän kouluttamiseen kuin käsittelyyn harjaantunut sekä lisäksi tilalla työskentelevä karjanhoitaja.
Itse lähdin kurssille koska muutaman kerran ollaan jo paimennettu Nasan kanssa lehmiä ja olisi hyvä ymmärtää niiden käyttäytymistä paremmin eläinten paremman käsittelyn takaamiseksi sekä oman työturvallisuudenkin takia, tollainen 600 kiloinen itikka kun päättää lähteä tangentin suuntaan paimentajan tai koiran tai muun käsittelijän virhearvion takia, ei jälki ole koskaan kaunista. Menee läpi vaikka tiiliseinästä.
Kaisa jakoi meidät pareiksi siten että kokemusta ja koulutustaustaa olisi jokaisessa parivaljakossa, sain parikseni Sadun jolla on iso karjatila jolla paimenkoiriensa (kelpejä ja koolieita) avulla hoitaa elukat päivittäin. Seuraavassa kuvassa meidän innokas koulutettava, hieman säheltävä ja olisi mielellään leikkinyt myös kouluttajilla, mutta asettui kun opittiin käyttämään emojen elekieltä. Oli hyvä koulutettava, eli siis ahne ja innokas, rupesi nopeasti tarjoamaan asioita ja oli yhteistyökykyinen.
Ulkona sitten tehtiin lastaamisharjoituksia kahdella eri tavalla ja otettiin aikaa kumpi oli nopeampi ja mietittiin eläinten stressitasoa lastaamisen aikana. Kaisa kävi läpi lastaamisessa yleisimmät virheet ja miten niitä aiheutetaan sekä näytti konkreettisesti miten minimipaineen käyttöä ja sen poistamista käytetään oikein lastaamisessa. Tässä tuli yllätyksenä myös itselle miten yksinkertaisella tavalla lehmät saadaan ihan itse kävelemään lastausautoon kunhan annetaan niille aikaa, ja ei missään nimessä luoda painetta itse auton läheisyyteen, ainoastaan pidetään vasikat auton läheisyydessä siten että luonnollinen uteliaisuus voittaa ja annetaan niille mahdollisuus tutkia ramppi, sen rakenteet, mahdolliset kynnys ja muut rajapaikat sekä valojen ja varjojen muodostamat mahdolliset jännät paikat.
Kuvassa valmiina oppilaat, niin ihmiset kuin vasikat. Kaisa painotti päivän aikana useaan kertaan että kun harjoitellaan paimentamista tai eläinten siirtämistä koiran tai ihmisen avulla niin aina on kaksi tai kolme eläintä jotka oppivat koko ajan, paimennettava eläin, koira ja ihminen. Kaikkien oppiminen tulee siis ottaa huomioon suunnitellessa koulutusta tai valmistellessa koulutuspaikkaa.
Hämärä päivä ja kuvaajan onneton taso, joten valitettavasti kuvat eivät tämän parempia ole. Välillä piti käydä mammojen luona kun sieltä kävi käsky.
Eläimen luontaista uteliaisuutta.. Mikä toi on?? Jotain syötävää kenties?
Painetta .. ja sen poistoa. Tässä näkyy hyvin miten paine on vain vasikoihin jotka ovat poispäin trailerista, paine ei saa kohdistua eläimiin jotka ovat trailerin lähellä. Herkkää touhua.
Yks söpistelykuva väliin. Ja sitten, hei mennääks kaverit tänne?
Loppuun vielä vaihtoehtona kosketuskohteen avulla vasikan kuljettaminen. Rampilla piti myös antaa aikaa tutkia alustaa ja niitä rajoja.
Harjoituksen jälkeen vasikoilta riisuttiin riimut kuljetusautossa ja kouluttajat tulivat pois, vasikat jäivät hengaamaan ja tutkimaan traileria.
Leila oli itse innoissaan koulutuksesta ja he tulevat itse kouluttamaan samat taidot kaikille oppilaille ja harjoittelijoille sekä lomittajille jotka karjaa käsittelevät. Eläinten kokema stressi pienenee kun käsittely on johdonmukaista ja eläintä kunnioittavaa, tuottavuus sekä eläinten hyvinvointi paranee.
Oli mielenkiintoinen ja hauska päivä, taas vähän viisaampana kaikenlaisten eläinten käsittelyssä!
