Noniin, jatketaan pikaisesti siitä mihin jäin viimeksi. Eli tein sitten sen oikean reeninkin. En jaksa nyt piirtää, mutta lyhyitä jälkiä kolme kappaletta hakkuuaukealle. Jäljet 50-120 m pitkiä, 1,5 h vanhoja, yksi esine jäljen päässä ja siihen aina lopetettiin. Ekalla jäljellä koira ei ollut todeksi uskoa kun sanoin että VALMIS! se jäi tuijottamaan mua ihan kun mulla olisi ollut yhtäkkiä kaksi päätä ja suuren suuri ajatuskupla kellui pään päällä jossa oli tasan sika iso kysymysmerkki. Piakin nauroi koiralle kun tuli perässä että vähän tais poika hämmästyä.
Leikittiin, malttoi hetken ja oli sitten että joo, nyt mä jatkan kyl jäljestämistä. Kun ei jatkettukaan oli taas ihmeissään. Pidettiin pieni tauko ja siirryttiin seuraavan jäljen aloituskohtaan. Sama homma toistui, nyt oli jo juonessa mukana ja kun sanoin valmis, leikki hyvin ja innoissaan. Vielä kolmas kerta ja hyvin meni sekin.
Alusta oli hieman haastava lähinnä mulle, koska hakkuuaukealla mentiin ja toi toinen jalka ei edelleenkään niin kerkeästi nouse jos tulee ylläreitä eteen. Oli kosteaa ja välillä rutikuivaa, oli metsäkoneen tekemä syvä jälki ja pölyinen hiekkatie, kantoja ja risukasoja sekä epämäärästä puikkelehtimista näiden keskellä. Eipä haitannut poitsua nämä, tarkasti ja nätisti mentiin.
Sitten seuraavaan, ollaan nyt tehty taas kunnolla luopumista ja sepä tuottaa tulosta. Nätisti osaa kyllä ohittaa, mutta alkoi olla teinihirviöhormoneissaan sen verran ärsyttävää kateltavaa kuolat hampaista kalisten että päätin ottaa tehokuurin aiheesta luopuminen. Mikäs siinä, kyllä se osaa.
Ollaan harjoteltu taka / reppu / mikäsenytonkunpalkkajätetäänsinnereunaan / palkan käyttämistä. Hirveen nätisti tietää että nyt yhdessä laitetaan tämä jalkapallo tuohon rappuselle ja sitten käydään tekemässä vähän seuraamista, kontaktia, maassa oloa tai muuta ja kun VAPAA-vihje kuuluu, saa sinne pallolle ampua täböllä ja riehua, ah riehua!!
Oltiin Hangon Kennelkerhon järjestämällä ja Sannan kouluttamalla aksan peruskurssilla ekaa kertaa keskiviikkona. Olipa mukavaa! Arvostin paljon kouluttajan selkeää ja rauhallista tyyliä sekä yksinkertaisia harjoituksia. Aksa on mulle täysin uutta, olen Tiinan yhdellä yksärillä käynyt ja tykkäsin lajista.
Sannan kurssilla oli neljä koirakkoa ja kaikki taidetaan olla ihan alottelijoita. Tehtiin etupalkalla lähettämistä ja sit jotain ja jotain. Putkea mentiin ja hyppyestettä jossa rima ihan alhaalla. Termit siis tosi hallussa, mut kivaa oli ja mäkin sain pinkoa menemään! Isoon osaan nousi meillä myös rauhoittuminen, luopuminen ja muiden treenauksen katsominen ilman riekkumista. Alussa oli karmeaa, mutta loppua kohden parannettiin ja tehtiin siinä hissuksiin luopumista aina kun muilla oli oikein riehakasta tai palkkaaminen käynnissä radalla. Muuna aikana koitettiin rentoutua ja rauhoittua, kehulla ja satunnaisella namilla palkaten. Kovasti tykkäsin siitä että vaikka toiset koirat oli kentän aitatolpissa kiinni, niin kun tehtiin hommia, niin Nasa keskittyi hyvin eikä edes harkinnut karkaamista toisten luokse. Paikallaan odottaminen oli hyvää, ei koittanut karata esteille kun olin viemässä palkkaa tms. Tuosta olen erityisen tyytyväinen, sillä kiekat nousee kun tehään hommia ja niin kuuluukin nousta. Tarkoittaa siis sitä että on jo oppinut kontrolloimaan omia viretilojaan, pystyi odottamaan rauhassa ja nätisti kunnes lupa suorittaa oli saatu ja silloin mentiin sitten täysillä! Että kivaa oli ja hyvään aikaan reenit on, kun ovat myöhään illalla ja viikolla.
Itse oon mustelmilla ja kohtuullisen rikki, oli kiipeilykisat ja sitten töissä voimankäyttöharjoituksia. Tänään käytiin Konalan Cavella kiipeämässä ja masennuin täysin niistä reiteistä. Nyt on pakko alottaa harjoittelu silläkin saralla kunnolla. Anton teki reeniohjelman mulle ja sillä mennään. Oma kunto on melko ok tällä hetkellä, ei ole paljoa ylimääräistä läskiä ja lihaksia on yläkropassa hyvin. Nyt vaan reisiin poveria tasapuolisemmin, vuosi sitten leikattu jalka on edelleen surkean lihakseton ja taipumaton, eli siihen panostan kalvojen irrottelun, venyttelyn ja lihaskuntotreenin avulla. Tavoitteita on kiipeilyssäkin, mutta niistä nyt ei uskalla hiiskua vielä tarkemmin. Mutta jos entiseen kuntoon ja tasoon pääsisi, niin sekin olisi näin alkuun hienoa.
Lepoa on tiedossa kummallakin, levon, rauhoittumisen, rentoutumisen ja mielikuvaharjoittelun tärkeys niin Nasalla kun mullakin on nyt tiedostettu ja koitetaan pitää tasapainoa yllä. Eli nukkumaan taas, hyv´ yötä!
