Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Jälkeä

Jälkeä aamulla, tai ainakin sen yritystä. Taas oiottiin mutkia että itellä olisi helpompaa ja suunniteltua harjoitusta ei tullut tehtyä kun koira vaan meni ja meni.

Ideana oli tehdä useita lyhyitä jälkiä, jonka päässä esine ja sitä sitten riemuittaisiin. Kun on noita pidempiä jälkiä nyt tehty.

No meinasin että en jaksa tehdä niin montaa erikseen, vaan teen ikäänkuin yhden jäljen ja sitten vaan pidän esineellä kunnon tauon ja leikitään. Merkkasin esineiden jälkeen noin viiden metrin päähän että siitä sitten otetaan uusi lähetys.

Noo, ekalta esineeltä en kerennyt kun pikaisesti palkata niin koira paineli jälkeä eteenpäin, enkä saanut sitä siltä pois. Hah, sinne meni ne suunnitelmat. Eli sitten vaan jäljestettiin koko jälki putkeen.

Teemana oli laajat kaaret, mitkä ei siis mun hianossa piirustuksessa juuri niiltä näytä, mutta menköön. Nasa teki töitä hurjan tyynesti, hukkasi kerran ja teki kauniin ympyrän siihen. Pari kertaa meni muutaman metrin huti jostain mutkan syrjästä ja siitä sitten etsi itse jäljen. Vauhti lähtee heti nousemaan kun hukkaa ja hirveellä kiireellä etsii jäljen uudestaan. Kerran ainakin stoppasin kokonaan että nyt rauhallisesti ja etsit ensin jäljen. Ei haitannut stoppaus lainkaan.

Yhden esineen yli meni että heilahti ja mua ärsytti. Stoppasin siinäkin liinalla, koira oli ihan että mitä hittoa, mä OLEN jäljellä! Teki kuitenkin siinä pyörähdykset mutta kun ei nostanut esinettä niin minkäs teen. Jatkettiin matkaa ja poimin itse pikkuesineen maasta.

Tänään esineiden huono ilmaisu jatkui, pitäiskö ehkä tehdä asialle jotain? Paremmin jäi niille ja seisoi siellä nenä esineessä, mutta ei niin hyvin kun toivoisin. Kerran myös jäi seisomaan nenä kiinni sammaleeseen, en ainakaan tunnusta jättäneeni siihen esinettä, taisi olla jotain muuta hajua tai sitten olin seissyt siinä pidempään.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, jos huomenna sitten ihan oikeasti tekisi sen suunnitellun treenin.

Kirsin ja Miinan jäljestäminen oli hauskaa katsottavaa, mäkin alan nähdä spanielin säpäkästä toiminnasta jo milloin se on jäljellä ja milloin ei. Vähän oli uskonpuutetta kun piti polku ylittää, ja polun vieressä kun seistiin ja Miina mietti minne se jälki jatkuu, kulki noin kahden metrin päästä ohi polkua pitkin mies ja koira. Miinalla oli hommat kesken joten ei kerennyt edes päätään nostaa vaikka kyllä näki koiran. Kirsin kanssa virnuiltiin siinä toisillemme kun heikkopäiset kun oli vaan niin siistiä!

Huomenna siis jatkuu. Tässä nämä ville viisvee piirustukset tältä päivältä.