Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Kevät keikkuen tulevi ..ja pari muutakin seikkaa

Sen sijaan että kertoisin miten huimasti omavaraisuutemme on taas (not) kehittynyt, ajattelin keskittyä konkretiaan.

Välillä tuntuu että pitäisi saada kerrottua miten paljon on edistytty ja mennyt upeasti, mutta todellisuus on harvoin tuota. Joten lähestytyään aihetta tehokkaasti kuvien kautta.

Kukkaa pukkaa

Otin isosta ja vanhasta mustaherukkapensaasta talvipistokkaita ja laitoin lasiin kokeilumielessä jos vaikka kasvaisivat. Mustaherukat kasvatti hienot lehdet ja kukka-aihiot sekä juuria. Nyt ne on jo päässeet multaan odottelemaan siirtämistä ulos. Punaherukkaa pitäisi saada lisää, mutta tuo pensas näyttää noin 100-vuotiaalta, joten oli aivan pakko saada siitä muutamia pistokkaita. Pensas sijaitsee aivan liian lähellä kanalaa, joten ikinä en itse tule saamaan siitä pensaasta marjoja, vaan ne menevät kyllä parempiin nokkiin. 


Missäköhän se ilmausruuvi on?

Kaiken pelastus - ohjekirja!

Pumppaa pumppaa

Kyllä kannatti!

Temppu ja miten se tehdään. Olen siis Vallulla siirrellyt erinäisiä määriä kiviä lähemmäksi kanalan rakennuspaikkaa ja niissä puuhissa oltiin pikkuveljen kanssa kun kuulin että traktorin käyntiääni muuttui. Lähdin samantien juoksemaan kohti, mutta en kerennyt ajoissa ja dieseli loppui. Olin ajatellut edellisenä päivänä että milloinkohan on viimeksi tankattu ja että pitää muistaa tankata. Muistinko? En. Mitäs pitää tehdä kun traktorista pääsee polttis loppumaan kesken kaiken. No ilmata kone. Ei muuta kuin dieseliä tankkiin ja ohjekirjaa hakemaan. 

Onneksi ohjekirja vuodelta -66 tuli traktorikaupan mukana, siinä on selkeästi kuvin ja sanoin kerrottu mitä ja miten tehdään missäkin tilanteessa. Siitä polttoainejärjestelmän kuva ja ohjeet ilmaukseen esille ja etsimään työkaluja. Pumpattiin ja pumpattiin, mutta tuntui että ilmaa ei tullut tarpeeksi ja kone ei suostunut lähtemään käyntiin. Ei muuta kuin soitto lähimpään neuvolaan, eli Havsgårdarin Markulle joka neuvoi vielä yhden kikan mitä kannattaisi kokeilla. Kikka kolmonen testiin ja niinhän se starttasi! Hurraa huutoja Markulle ja jatkettiin hommia. 

Koska pikkuveli oli kylässä, piti tehdä niitä hommia mitkä vaatii yhden kuskin ja kaksi vahvaa miestä. Kasattiin kuvassa olevat terassin kannattimet. Halusin nämä reunimmaiset kivistä, koska jäävät kuitenkin näkyviin ja ovat sitten linjassa tuon kivijalan kanssa. Loput tulee harkoista. 

Ettei homma olisi liian helppo, kävin seuraavana arkipäivänä kääntämässä koko kylän ympäri etsiessäni uusia polttoainesuodattimia, ne kun olisi muutenkin pitänyt jo vaihtaa, niin sain sitten koneen ilmaamisessa harjoitusta ihan urakalla. Kyllä se käyntiääni jotenkin kirkastui kun sain uudet suodattimet paikoilleen. 

Naapuriapu on kultaakin kalliimpaa

Salaojien asennusta

Kumpi vie, täry vai mies?

Jäätynyt lampi, eli siis kanalan kuoppa oli sulanut sen verran että saatoin pyytää naapurin isomman traktorinsa kanssa soran levityspuuhiin. On se näppärä tuollainen etukuormaaja, mun pikkuiseen Valmetiin ei taida edes saada etukuormaajaa. Vaan olisi siitä kyllä hyötyä.

Kaivoin kuopat ja kävin ostamassa vähän lisää salaojaputkea, puolet löytyi omasta takaa talon rakennuksen jäljiltä. Salaojaputket oli pakko suojata kankaalla, koska sora on 0-32 mm soraa, ei salaojasoraa. Jos putkia ei suojaa, ne on kohta täynnä tuota 0-raekoon hienoa hiekkaa eivätkä vie vettä pois rakennuksen kivijalan viereltä niinkuin olisi tarkoitus. 

Lainasin täryttimen ja sitten olikin pohjat valmiina. Valitettavasti maa tuossa ympärillä on niin märkää, että kiviä en pääse vieläkään (!!!!!Kraaaah!!!) laittamaan, on vaan pakko odottaa että maa kuivuisi sen verran että traktori ei uppoa tuohon litimärkään mutakasaan joka on siis entistä pellonpohjaa. Huoh. Odottaminen ei ole mun vahvin puoli. 

Kolmijalka

Hirren työstöä

Odotellessa kuorittiin loput hirret. Rakennettiin pojan kanssa tuollaiset kätevät kolmijalat joiden päällä pystyy työstämään hirsiä. Näistä hirsistä tulee kehärakenne kanalaan, joten niihin tulee liitokset ylös ja alas. Kiinnittyvät yläjuoksuun ja alajuoksuun yksinkertaisilla liitoksilla. Vihdoin siis päästään myös rakentamisen alkuun. 

Pikkasen pukkaa kiirettä tämän projektin kanssa, sillä Rasekon savirakentamisen linja tulee meille tekemään pölkkysavirakennetta opintojensa osana toukokuun puolessa välissä. Sen takia erityisesti ahdistaa märkä maa, joka kuivuu kun kuivuu. Toivottavasti saadaan pääsiäisenä isot talkoot aikaiseksi jos maa olisi riittävän kuiva silloin. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin ja toivomaan lottovoiton lisäksi nopeaa roudan sulamista ja sitä kautta maan kuivahtamista. 


savimakkara

savikasa

Edellämainittuun savirakentamiseen liittyy myös nämä kuvat. Rakentamisen aikana pyysin erittelemään eri maalajit omiin kasoihinsa ja kohta tätä savikasaa tarvitaan. Toivon hartaasti että savi kelpaa rakentamiseen ja että sitä on riittävästi. Muuten ei auta kuin lainata kaivuri ja kaivaa maasta tätä savirakentamisen eliksiiriä lisää. 


Pionit on jo hereillä

Valkosipulitkin on jo nousseet

Jotain kukkiakin tulossa

Nyt se puutarhassa maata tuijotellen kävely taas alkoi. Se herää henkiin sittenkin ja ai tuonneko minä ne laitoinkin ja mitäköhän ihmettä tuolta pilkistää. Maa tuoksuu taivaallisen hyvältä, aurinko silloin tällöin jo lämmittää ja ei malttaisi millään tulla sisälle kun voisi vaan puuhastella ja suunnitella tulevia koitoksia pihalla. On se parasta aikaa, kevät. 


Millin kevätmuotia

Paras päikkäripaikka

Millille koitti sterilointiaika ja kissi on ollut hieman surkeana tiukassa, trendikkään harmaassa koon 44 sukassa. Haava näyttää hyvältä, särkylääke maistuu suoraan ruiskusta nuollen. Selvästi enemmän Milli nukkuu ja on rauhallisempi, ottaa painihetketkin koiran kanssa hieman varovaisemmin nyt. Vielä muutama päivä sukkailua ja sitten pääsee taas vapaammin hoitamaan turkkiaan. Kissa ei vaikuta kipeältä, mutta huomaan että haluaisi paremmin hoitaa turkkiaan kuin nyt on mahdollista. Hellyyttä ja läheisyyttä kaipaa myös enemmän, vaikka käykin kärpäsjahdissa entiseen tapaan. 






Tällä kertaa yhteispostaussarjassa oli ajatuksena kertoa etenemisestä sekä laittaa jokin linkkivinkki. Yhdet tämän hetken lemppareistani on Charles Dowding ja Talasbuan youtubessa, käykäähän kurkkaamassa! 

Youtubessa myös aiheeseen liittyvä uusin video kanalaprojektistani, tässä Kanala osa 4. Videot löytyvät kaikki myös tuolta blogin sivulta Videot. Isompana ruudulle saa näkymään jos katselee suoraan tubesta. 

Tässä vielä muut ihanat omavaraisuus yhteispostaussarjan kirjoittajien linkit, lukekaa ja inspiroitukaa, niin aion minäkin tehdä. 

Ihanaa kevättä ja aurinkoa puuhiin <3


  1. Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/04/mita-maa-merkitsee-ruuantuotannolle-ja.html
  2. Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/04/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-3.html
  3. Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-3/
  4. Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/04/hyotytarhan-suunnittelu-omavaraisuus.html
  5. Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=1918
  6. Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/04/hektinen-huhtikuu.html
  7. Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/04/suuntana-omavaraisuus-3-osa.html
  8. Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/04/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
  9. Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/04/2019-suunnitelmien-eteneminen-14.html
  10. Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/04/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-3.html
  11. Sorakukka https://sorakukka.com/?p=159
  12. Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/04/01/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-3-esikasvatus
  13. Maatiaiskanasen Elämää https://maatiaiskananen.blogspot.com/2019/04/varikasta-omavaraistelua.html
  14. Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/04/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-3.html
  15. Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/04/yhteispostaussarja-suunnitelmien.html?
  16. Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/04/saajarki-ja-jaa-sarki.html
  17. Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html
  18. Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=508
  19. Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=1948
  20. Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/kevat-keikkuen-tulevi-ja-pari-muutakin.html
  21. Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/pienin-askelin-with-small-steps.html
  22. Torpan Tyttö http://torpantytto.com/2019/03/31/huhtikuu-kevatta-kohti
  23. Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/04/01/omavaraisuuteen-liittyva-kirjallisuus/
  24. Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkkisuunnitelma-etenee-lumesta-huolimatta/
  25. Saman otavan alla https://www.samanotavanalla.fi/?p=1975
  26. Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuun-kirjavinkit/
  27. Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/kohti-omavaraisempaa-elamaa-osa-3.html
  28. Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=1366







torstai 7. maaliskuuta 2019

Minä ja puutarhani, kymmenen faktaa.

Nappasin kiinni kesäiseen haasteeseen, koska ulkona sataa vaakasuoraan räntää. 




1. Ensimmäiset puutarhamuistoni

Me ollaan aina liikuttu enemmän metsässä kuin puutarhoissa, mutta muistan kuinka napsin marjoja suuhun milloin mistäkin puskasta, mustia ja punaisia viinimarjoja, vähän raakoja karviaisia, mansikoita pellolta ja mustikoita metsästä. Serkun äiti oli kova puutarhaihme ja heidän mökillään oli iso pelto josta kaiveltiin jos jotakin syötävää.

Meidän mökillä isotätini Aira kasvatti kivisen saaren muutamissa multaisissa painanteissa salaatteja joita napsin leivän päälle sekä porkkanaa. Varmaan muutakin mutta näistä on selkeät muistot. Mökiltä kun ei kovin usein lähdetty pienellä perämoottoriveneellä rantaan. Rannasta oli lähimpään kyläkauppaan muutaman kilometrin kävely pitkin kuumaa hiekkatietä. Kyläkaupasta ostettiin aina jätskit ja avattiin ne jo kaupassa sisällä. Paperit sitten ojennettiin kassatädille kun pienet ostokset oli tehty. Isompia ostoksia varten piti lähteä autolla kirkonkylälle, sieltä piti aina tilata etukäteen perunarieskat yhdestä kahvilasta. Perunarieskaa kohdeltiin kuin kultaa, harvinaista herkkua, jonka saapumisrytmin mukaan ajoitettiin muukin reissu. Samalla käytiin kirjastossa, koska siellä oli isompi valikoima kirjoja kuin kirjastoautossa ja isotäti kävi aina Alkossa ostamassa punaviiniä. Kirjastoautolle mentiin myös veneellä, pistettiin vene parkkiin kanavaan ja kiivettiin tielle odottamaan. Muistan että silloin tällöin siellä poikkesi myös kauppa-auto.

Huh kun veti lapsuuden kesien muisteluun saaressa vahvasti tämä ensimmäinen kohta.

Saari.

2. Vahvuuteni puutarhurina

Tämä on ehdottomasti kompostointi. Vaikka innostun helposti ja toteutan paljon asioita, joista osa onnistuu ja osa ei, kompostointi on tähän mennessä sujunut aina. Meillä kierrätetään muutenkin kaikki, ruokajätteiden ensimmäinen sijoituspaikka on mies, toinen koirat ja kanat (joita ei tällä hetkellä ole), seuraava lämpökompostori, sitten hetken jälkikompostointi ja lopuksi taas kasvimaa tai jokin muu multaa tarvitseva paikka.

Ah, mä niin nautin kompostoinnista, siitä että mikään ei mene hukkaan. Kompostoinnista ei nyt kyllä ole kuvaa, tässä peltokuva sen sijaan.


3. Haasteeni puutarhurina

Ehkä suurin haaste edelleen on omenapuutarhan lehtipuun syövästä kärsivien puiden kaato. Jouduin kaatamaan aika monta vanhaa ja isoa puuta ja se kirpaisee edelleen. Valitettavasti vielä yksi puu joutuu lähtemään, tiirailin sitä viime viikolla tiukasti puolisen tuntia enkä löytänyt yhtä ainutta tervettä oksaa. 

Muita haasteita on rikkaruohojen kanssa painiminen. Käytän katteita, mutta pottumaan kokoinen alue on ikävä kattaa ja kun pitäisi mullatakin välillä. Viimeksi ajattelin että ajan potun istutuskoneella rivien välit, mutta se meni taas liian myöhään ja oli hankalaa. Jos tänä vuonna sitten käyttäisi taas katetta.. Muutenkin isompien alojen viljely on kovin vierasta ja ihmettelen edelleen miten ja milloin ja mitä pitäisi kasvattaa että kaikki menisi oikein. Tähän mennessä olen kasvattanut tyhjäksi jääneellä alalla maanparannuskasveja ja kaikkea mitä on mieleen sattunut juolahtamaan. Ehkä tämä ideoiden loppuun saakka vienti on yksi haaste.

vielä ihan raakileita

4. Unelmieni puutarha

Unelmoin siitä että pihastamme tulisi se unelmieni puutarha. Olisi kodikasta tilaa, avointa maisemaa jossa lampaat laiduntaisi, kukkien runsautta, kauniita erilaisia aitoja, hurmaava ja terve omenapuutarha jossa kasvaa myös kirsikkaa, luumua, päärynää ja ehkäpä jopa persikkaa. Sellainen sekoitus englantilaisen keittiöpuutarhan runsautta, ranskalaista täsmällisyyttä (joka ilmenee ehkä ainoastaan puutarhoissa) ja herkkää suomalaiskansallista perinnemaisemaa. Lato siellä, aitta tuolla, joka paikassa huolettoman upeaa kukkaloistoa. 

Tämä kuva on Naantalista, upean kaunis paikka!


5. Puutarhakirja pöydälläni

Puutarhakirjan paikan on vienyt nyt lähiaikoina Risto Vuolle-Apajan Hirsityöt-kirja. Johtuen kanalaprojektista. 

Manun kuva on aina paikallaan, vaikkei liity aiheeseen.

6. Kukat jotka löytyvät aina puutarhastani

Olen aina pitänyt pioneista. Olen saanut niiden juurakoita, olen ostanut niitä ja kun myytiin talomme, kauppakirjaan laitettiin maininta siitä että pionit eivät kuulut kauppaan. Kaupanteossa sovittiin että saan mennä hakemaan pionit kun maa on sulanut, toki erikseen kysyin milloin sopii mennä kaivelemaan kuoppaa entiseen puutarhaani. Eli pionit ovat siis edelleen matkassa mukana. Viime syksynä kun siirsin niitä lähemmäs taloa, jaoin samalla juurakoita ystävilleni. Toivottavasti pionit kasvavat myös heillä yhtä hyvin kuin meillä on kasvanut.

Yksi lemppareistani on malvat, ihan mikä malva vaan käy. Tuoksuherneitä laitan myös joka vuosi ja toivon hartaasti että laventelit selvisivät talvesta uudessa paikassa. Ainakin ne kasvoivat hienosti viime kesänä ja leikkasin laventelia kimpuiksi sisälle tuoksumaan moneen paikkaan.

Syreenit kuuluvat myös lemppareihini, otin isoista syreeneistä pistokkaita ja ostin muutaman uuden kun tein pihatien reunaa kuntoon. Toivottavasti syreenit viihtyvät ja kasvavat hyvin.




7. Vihannes / kasvis joka löytyy aina puutarhastani

Potut ja omput. Yksinkertaisesti. Lisäksi laitan usein valkosipulit, sipulit ja porkkanat, herneet kasvamaan. Yrittelen kaikennäköisiä, viime kesänä laitoin ensimmäistä kertaa avomaankurkkuja ja ensin ne oli sellaisia muutaman sentin pituisia ja seuraavana päivänä yli kymmensenttisiä. Eli kasvoivat liian nopeasti ja monesta tuli karvaan makuinen. Vaikka yritin kyllä kastella paljon. Liekö ongelma johtunut siitä että ne kasvoivat laatikoissa, joissa oli lämpimämpää kuin maassa olisi ollut ja kosteus ei ollut samasta syystä niin tasainen. Ensi kesänä siis yritän kasvattaa niitä pellossa.



Vasta perustettu potagerini. Takana näkyy myös peltoa. 

8. Paras puutarhavinkkini  

Höm. Onko mulla sellaista? No kompostoi ja kata. Paras ja ainoa vinkkini, olen aika noviisi vielä näissä kasvatuspuuhissa.




9. Lempipuutarhatyökaluni

Eniten käytetty taitaa olla kunnollinen lapio ja kottikärryt. Niitä ainakin käytän paljon. Omenapuiden leikkauksessa käytän paljon varrellista leikkuria, mikäköhän sen nimi onkaan ja isompien oksien poistoon ihan tavallista käsisahaa ja tikkaita. 

Ehkä kaunein työkaluni on kuitenkin tämä kylvökone joka löytyi täältä tontilta. Kunnostin sen itse ja käytän sitä joka vuosi.



10. Mottoni 

On sama kuin aina ennenkin. Aina pitää olla eväät. Aivan sama mitä lähdet tekemään, eväät on hyvä olla tuumaustauon aikana, tai kun et tiedä miten edetä, jos ketuttaa ja hommat ei suju. Silloin pidetään tauko ja syödään eväitä. Ja taas maailma näyttää paremmalta. 




Kiitos tästä haasteesta Saman otavan alla-blogi, tämä oli hauskaa! Vähän kesäfiiliksiä räntäsateen keskelle.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Kanalan rakennus vol 2

Ja niin iski Suomeen talvinen hiihtoloma. Yleensä ollaan lähdetty jonnekin laskettelemaan, tällä kertaa minun pyynnöstäni mentiin mökille ja liittyihän siihen tietenkin taka-ajatus.

Taka-ajatuksena tällä kertaa oli tietenkin kanalan edistäminen. Talvi on tunnetusti hyvää aikaa kaataa puuta ja tänä talvena tuli yllättävän paljon lunta joka taas merkitsi sitä että puiden latvat oli vaarassa katketa. Näin valitettavasti myös kävi ja niin latvarikot ja tuulenkaadot mielessä hiihtelin pitkin metsiä mökillä ja etsin sopivia puita.



Täysin win-win tilanne, lapset ja mies pääsivät laskettelemaan, minä sain erakoitua rauhassa sillä aikaa koirien kanssa hiihdellen pitkin metsiä ja etsien sopivia puita ja kaveriperhe tuli vielä mukaan mökkeilemään! Olipa ihana loma.










Kuvasin ja videoin siellä sun täällä ja loppujen lopuksi yhdistin nämä videot yhdeksi pidemmäksi pätkäksi, jonka sitten täysin sensuroimattomana ja editoimattomana tässä teille tarjoilen. Olkaapa hyvät. Video löytyy myös youtubesta tästä linkistä.


maanantai 4. maaliskuuta 2019

Omavaraisesti oma itseni

Tällä kertaa yhteispostauksen ideana on esitellä itsensä, bloginsa, perheensä, kotinsa, mitä nyt ikinä ihminen haluaakaan esitellä.

Tämä tuntuukin olevan vaikeampaa kuin luulinkaan. Normaalisti esittelisin uudelle ihmiselle itseni kertoen nimeni, ammattini, ehkä jotain perheestäni ja missä asun. Koska tämä kaikki on kovin yksityistä tietoa, en ole valmis kertomaan näitä asioita blogissa. Toisaalta, tuskin ne blogin kannalta ovat edes kovin merkityksellisiä tietoja.

Tärkeämpiä asioita mielestäni teille tällä kertaa listan muodossa:

1. Asumme metsässä, ei ihan niin keskellä metsää kuin haluaisin, lähellä on kuitenkin naapureitakin.

2. Ostimme vanhan pientilan vuonna 2014 syksyllä ja siitä lähtien on puuhaa ja juttua riittänyt. Ensin raivattiin pellot ja omenapuutarha, purettiin kymmeniä hökkeleitä ja pari taloa, sitten rakennettiin mummin loppusijoituspaikka (eli mökki) jonne muutimme kahdeksi vuodeksi, jona aikana rakensimme omaa taloamme tähän ihan viereen. Rakennusprojektit jatkuvat edelleen hirsiladon ja pölkkysavikanalan merkeissä, mies haaveilee joskus pääsevänsä autotallin rakentamisen kimppuun.

3. Blogin perustin aikoinaan eläinten kouluttamisen tiimoille, lähinnä muistikirjaksi itselleni. Pidän kirjoittamisesta, olen aina pitänyt, joten annan itseni hullutella tämän kanssa juuri niin paljon kuin huvittaa. Tämä on edelleen päiväkirjamainen, täysin hiomaton, ei päämäärää tai tarkoitusta mainostaa asioita. Bloggaukseen lisäpontta on tuonut tämä omavaraisuusyhteispostausprojekti, johon osallistun jo toista vuotta.

4. Sijainti on eteläisessä Suomessa, kasvuvyöhykkeellä 1a. Meren läheisyys tuo haasteita, keväisin meri pitää viileänä ilman pitkään, kesäisin tuulee usein ja paljon, syksyisin taas meri varastoi kesän lämpöä pitkään ja syksyt ovatkin usein leutoja. Talvisin ei usein tule riittävän paksua ja suojaavaa lumikerrosta, ainoastaan ikävä jäinen paksu kerros kasvien päälle. Silloin tällöin, noin viiden vuoden välein meri jäätyy ja päästää meidät viilettämään retkiluistimin pitkin rantoja. Kesien viileys ja tuulisuus sopii mulle mainiosti, tukehdun keskisen Suomen helteissä joissa ilma ei liiku ja vaatteet liimautuvat ihoon kiinni.

5. Eläimiä on tällä hetkellä vain mies, kaksi yhteistä lasta, kaksi koiraa ja yksi kissinpentu. Toinen koira on Australian kelpie 82% working, eli paimentaa myös.

Nasa vakavana. Kuvaaja Mia Nyberg.

Toinen on Lancashiren karjakoira, mutta pelkästään sohvanlämmitin, vaikka ajatuksena oli että toimisi myös hiirikoirana. Mutta ei, hän vain rakastaa kaikkea ja kaikkia.

Hiirikissaksi hankimme tänä vuonna maatiaiskissa Millin, josta onkin ollut kuvia täällä. Milli asustaa sisällä, mutta käy ulkona silloin kun itsekin ulkoilemme. Toiveena on tosiaan että toimisi hiirikissana, maalla kun ollaan. Millille on opetettu luoksetuloa, valjaissa ulkoilua, autoilua ja tietysti muita perustaitoja kuten käsittelyä ja että verhoissa ei kiipeillä ja minun kukkiani ei syödä.

Milli on jo kasvanut.


Lampaita on ollut muutamana kesänä, pässikaritsoita jotka on syksyn tullen päätyneet pakastimeen. Lampaita on tarkoitus ottaa taas tänä kesänä, mutta katsotaan ensin mikä on ladon tilanne kesän alussa, ennen kuin lupaillaan mitään.

Ensimmäiset kesäpässit.


Kanoja oli monta vuotta, kunnes ilmeisesti kärppä tappoi viime syksynä lähes kaikki. Lopetin kaksi jäljelle jäänyttä vanhaa kanaa ja annoin kukon naapuriin. Kanalana toimi vanha maalattiainen puuliiteri, ja vaikka kuinka verkotin, niin jostain kärppä oli kuitenkin päässyt sisälle. Kamalaa, mutta eipä surkuttelu paljon auta. Uusi kanala oli joka tapauksessa rakennettava, nyt sen rakentamisen ajankohta vain aikaistui. Kanalaprojektista päästäänkin seuraavaan numeroon.

Etualalla Hattarakukko ja takana askeltaa Siiri Kakkonen. 


6. Youtube. Päätin kokeilla tehdä videoita kanalan raksaamisesta. Julkaisutavasta oli keskustelua ja kanssabloggaajat olivat sitä mieltä että helpoin tapa on ladata videot youtubeen ja jakaa sieltä linkki blogiin. Näin minusta tuli tubettaja. Lasteni suureksi häpeäksi. No ei kai, heidän tehtävänään on arvostella videot ennen julkaisua, ja jos videot on liian noloja, niitä ei koskaan julkaista.

Lapset loikoilee mökillä

7. Minä, itsensä pitäisi kai myös esitellä. Olen ihan tavallinen perheenäiti, pidän rakentamisesta, historiasta, perinteistä ja perinteisistä tavoista tehdä asioita. Puutarhanhoito, tai oikeammin kai ympäristönhoito kiinnostaa ja siihen liittyen myös järkevä ruoantuotanto jonka ohella tulee kuvioihin mukaan omavaraisuus ja varautuminen.

Opiskelen mielelläni uusia asioita ja jos saan päähäni tehdä jotain, yleensä toteutan sen tavalla tai toisella. Meidän suvussa naiset on aina tehneet kaikkea mitä huvittaa, joten jos jotain haluan, askartelen sen kasaan. Moottorisahan käyttöä ja hitsausta en hallitse, muuten melkein kaikki muu onnistuu.


Minä iltalenkkimaisemissa viime kesän reissulla serkun kanssa. 


Tällainen esittely, tervetuloa seuraamaan!

Muistakaahan käydä lukemassa myös muiden omavaraisuusbloggaajien esittelyt.



  1. Farmer to bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/03/farmarin-esittely-ja-polulla-eteneminen.html
13. Villa Koira
16. Villa Kotiranta
24. Pienen pieni Farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=390