Kesä 2019

Kesä meni vauhdilla, eikä loukkaantumisilta vältytty. Tuntuu siltä kuin kaksi kuukautta olisi kulunut kahdessa viikossa.

Paljon on tehty, mutta paljon jäi tekemättäkin. Osasyyllisenä on ollut polvileikkaus ja siitä toipuminen. Alussa harmitti, koska kesä meni toipuessa eikä pystytty perheen kanssa tekemään suunniteltuja asioita ja lisäksi piha projekteineen jäi vähemmälle huomiolle. Ensimmäisten viikkojen jälkeen harmitus häipyi, polvesta tulee ehjä, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, kun ahkerasti kuntoutan niin olen taas terve. Kaikki eivät ole näin onnekkaita, joten on turha surra tätä lyhyttä ajanjaksoa elämässä kun ei voinutkaan tehdä niitä asioita mitä halusi. Kun tajusin lyhytnäköisyyteni, ymmärsin ajatukseni itsekkääksi ja tunsin itseni helkkarin onnelliseksi. Kaikkea yhtäaikaa.

Toipuessa näin entistä selvemmin kuinka hieno perhe meillä on ja sitä yritän arvostaa ja kunnioittaa siten että en kitise turhista, jaan kiitosta vielä herkemmin ja olen onnellinen siitä kaikesta hyvästä mitä meillä on. Siinä ei paljon keskeneräinen kanala paina, sen voi aina tehdä valmiiksi myöhemminkin.

Nojaa, koska tämä on yhteispostaus omavaraisuuteen pyrkivän poppoon kanssa, keskitytään aiheeseen. Yhdessä sovittu aihe on kierrätys, joten voin kirjoittaa mistä vaan. Meillä kun kierrätetään aivan kaikki. Ehkä iloisin olen tällä hetkellä tuosta jo melkein valmiista hirsiladosta. Täällä tontilla oli vanhan ladon paikka, johon sitten etsimme sopivaa runkoa tilalle. Löysimme appiukon avustuksella purettavan vanhan riihen ja sen purkamisesta ja kokoamisen aloittamisesta olenkin jo kirjoittanut. Jutut löytyy tunnistetta hirsilato klikkaamalla tuosta oikealla olevasta sanarykelmästä.

Hirsien nosto jäi viime kesänä siihen korkeuteen, mihin traktorin kanssa niitä uskallettiin nostaa. Tänä keväänä sitten käytiin pojan kanssa kaatamassa kolme noin kuusimetristä kohtuullisen suoraa tervalepän runkoa. Poika halusi välttämättä kaataa rungot kirveellä itse. Mikäs siinä, nurin ne saatiin näinkin.

Rungot vedettiin ladon eteen ja solmin niistä ihan tavallisella narulla ison kolmijalan. Kolmijalan pystytys hoidettiin nelisteen, hommissa oli kaksi lasta ja kaksi aikuista. Meinasi ensin usko loppua, kunnes keksittiin missä asennossa runkojen tulee olla että ne saadaan yhteensolmittuina pystyyn. 

Saatiin kaverilta lainaksi vinssi (ei paras vinssi tähän tarkoitukseen, mutta toimiva) ja sen avulla oli turvallista nostaa hirsiä. Hirret olivat koko ajan kiinni liinassa joten putoamisvaaraa ei ollut. Tällä systeemillä sai painavia hirsiä liikuteltua ilman mainittavaa lihasvoiman käyttöä. 

Kun seinähirret ja vinttiä kannattavat todella raskaat hirret oli saatu paikoilleen, voitiin alkaa vintin lattian teko. Tai siis mies aloitti. Mä otin rennosti ja ruuvailin vähän.. =D Tässä vaiheessa lampaat oli jo tulleet ja avustivat tehokkaasti aina kun oltiin rapsutteluetäisyydellä. Eli olivat jatkuvasti tiellä. 

Kattorakenteiden teko aloitettiin vasta kun lampaat oli siirretty toiselle laitumelle. Niiden apu oli sen verran intensiivistä, että hommat oli turhan raskaita samalla laitumella. 

Näihin aikoihin niitettiin ensimmäinen ja ainoa heinäsato tälle kesälle. Sopivasti ennen rankkasateita. Ongelmaksi muodostui heinien säilyttäminen kunnes katto olisi valmis. Kaverin peräkärry sattui olemaan meillä tyhjänä, joten heinät heitettiin kiireessä sinne. Onneksi kyseessä oli kaverin peräkärry, se aiheutti mukavasti aikataulupainetta ja katto saatiin kohtuullisen nopeasti valmiiksi. 

Katolle nostettiin samat pellit mitkä katolta purettaessa otettiin alas. Peltejä jäi vielä seuraaviin projekteihin. Aluskate oli pakko laittaa, koska pelleissä oli reikiä luonnollisesti myös väärissä kohdissa. Vintillä on tarkoitus säilyttää heinää joka ei saa kastua. 

Pölkkysavirakentamisen opettaja vilkaisi kerran hirsiä ja totesi niiden olevan 1700-luvulta. No totuutta tuskin saamme selville, mutta totta on että siihen aikaan tehtiin tätä sulkanurkaksi nimettyä nurkkatyyppiä. Kaunis se on edelleen. Hirret ovat myös erittäin kovaa puuta, moottorisaha savusi kun näitä yritettiin katkoa tai tehdä uutta sulkanurkkaa. 

Ystävä kävi katsomassa hirsilatoa ja kun kuuli että ajattelimme rakentaa portaat, hän tarjosi meille valmiita portaita. Heillä oli ylimääräisenä komeat vanhat portaat joita ei ollut saanut käytetyksi mihinkään. Saimme portaat siis meille ja ne askarreltiin paikoilleen tuonne seinän viereen. Tukevat ja leveät portaat ovat! 

Seinillä on jo kerppuja kuivumassa,  tervaleppää, nokkosta ja pajua. 

Olkikasa odottaa levittämistä pehkuksi, vintti on täynnä ihanan tuoksuvaa ja rutisevan kuivaa heinää sekä kerppuja. 

Purettaessa osa lattialankuista oli vielä käyttökelpoisia ja ne otimme tietysti talteen. Laitoimme kolme lankkua seinän viereen ikäänkuin ruokintakäytäväksi. Siitä on sitten mukava nousta vintille portaita pitkin hakemaan lisää heinää ja kerppuja.  

Koska aika on rajallista, laitoimme hienon ruokintasysteemin sijaan lankkujen viereen irtoaidat, ne ruuvattiin kiinni latoon. Jos haluaa jotain pitää paikoillaan tai ehjänä, se on parasta ruuvata kiinni. Lampailla on rajattomasti aikaa askarrella kaikki irti, kävellä päällä, syödä se ja lopuksi kakkia kaiken päälle. 

Ruokintasysteeminä siis tällä hetkellä kuution vesiastian metallihäkki jossa on heinää. Kaura säilytetään vanhoissa maitotonkissa ja tarjoillaan saaveista. Saavit on kerättävä pois ruokinnan jälkeen, koska noh, edellä on jo kuvattu mitä niille tehdään jos ne jäävät maahan. Kivennäisämpäri ja suolakivi on ladon sisäpuolella ja vesiämpäri lähellä porttia. Kerput sidotaan kiinni narulla irtoaidan ylimpään pienaan, muuten niiden päällä nukutaan ja kustaan. Eikä ne sitten enää maistu. 

Kuvassa ruoka on juuri tarjoiltu ja Nasan kanssa odotetaan että päästään siirtämään lampaat pois ladosta että voin kerätä saavit pois. Paimenkoira on ollut varsinkin tänä kesänä ihan ehdoton. En todellakaan olisi voinut hoitaa yhtään ruokintaa menemällä lampaiden sekaan leikatun ja kipeän polveni kanssa, riski uudelleen loukkaantumiselle olisi ollut liian suuri. Yksi reipas pusku tai tahaton kompastuminen lampaisiin ja se olisi ollut siinä. 

Olen ollut hirvittävän onnellinen tästä ladosta, sillä on monen monta käyttötarkoitusta olemassa ja varmasti vielä lisää tulossa. Ovet on jo valmiina, mutta vielä ei olla niitä saatu asennettua. 

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille, alla lista muista omavaraisuusyhteispostaukseen osallistuvista. Käykäähän lukemassa!

Luomulaakso

Rakkautta ja maan antimia

Vehkosuo

Riippumattomammaksi

Tsajut

Pienen pieni farmi

Korkeala

Harmaa torppa

Sarin puutarhat

Kohti laadukkaampaa elämää

Elämää korvessa

Metsäläisten elämää

Laura eli Javis

Caramellia