Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Kulkuväyliä



Syksy tuli sateineen, kasvimaa oli laitettu talviteloille ja pelto liian märkä traktorille joten piti keksiä muuta tekemistä. Täällä etelässä ei välttämättä tule pakkasta tai lunta vielä joulukuussakaan, joten keksin ruveta täyttämään jo aiemmin salaojittamaani kohtaa. Tämä pieni, mutta hankala kohta yhdistää kaksi entistä peltosaran pohjoisinta päätyä ja siinä on juuri ja juuri ollut traktorin mentävä kohta. Laitoin jo pari vuotta sitten ojaan salaojasorat, salaojaputken käärittynä kankaaseen ja taas soraa päälle. Tämä on sitten odottanut inspiraatiota, takalaatikon ostoa tai mahdollista naapuriapua. 

Nyt oli siis aikaa ja vehkeet, eli kävin hommiin. Hommilla tarkoitan takalaatikon kiinnittämistä traktoriin, jolla sitten peruutin kerta toisensa jälkeen isoon maakasaan joka on talon rakentamisen ajalta jätetty läjään tontin luoteiskulmaan. Peruuttelin erinäköisissä kulmissa kasaa päin, otin erilaiseja vauhteja ja takakauhan (laatikon) nostokulmaa säätelemällä yritin optimoida maa-aineksen siirtymisen suosiollisesti kuljetettavaksi. 





Edustavana kuten aina (not), otin itsestäni tuollaisen puolikkaan kuvan. Parempaa ei tähän hätään nyt löytynyt. Takana kuvassa häämöttää erinäköisiä pelti-pressu-hökkeleitä joissa säilytetään älykkäämpien rakennusten puutteessa kaikennäköistä sälää. 


Reilun puolen tunnin hikoilun jälkeen oli oja täytetty ja kulkuväylä leventynyt huomattavasti. ja kyllä, vanhan traktorin ratissa voi tulla hiki. Helpolla tavalla lisättiin turvallisuutta ja nyt on helpompaa kulkea pihalla. Kuvassa myös kelpiini keltaisen inhokkiheijastinliivinsä kanssa. Päivännäöllä ei heijastinliiviä tarvittaisi, mutta koiran erottaa nopeammin ympäröivästä maisemasta, kun se muuten on kuihtuvan heinän värisenä yllättävän maastoutuva. Ei se tietenkään tahallaan aio alle jäädä, mutta traktorissa on sen verran kuolleita kulmia että on mukavampi työskennellä jos näkee yhdellä vilkaisulla missäpäin kelpie sillä hetkellä viuhtoo. Ei sitä raaski sisällekään jättää, kun kerran pihallakin voi olla. 


Takavasemmalla näkyy yksi maakasoista, joista riittää maanrakennusmateriaalia vielä pitkäksi aikaa. Kasat lajiteltiin materiaalien mukaan, joten sieltä on mukava ammentaa tarpeen tullen. 

Syksy tuntuu olevan traktoripainotteinen, mutta pian päästään taas kevätpuuhiin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!