Tiput

Reilu vuosi sitten sain ensimmäisen kanani naapurilta, ja Näpyksi myöhemmin nimetyllä kanalla oli silloin tiput alla. Kanat, ainakin nämä meidän maatiaissekoitukset hautovat vaikka tyhjää pesää sen kolme viikkoa joka tipujen kuoriutuminen kestää ja sitten aloittavat taas normaalisti munimisen. Hyvin säännöllisesti kanamammoihin iskee hautomakuume, ja kevään korvalla katselin että seuraavaan hautomakuumeeseen voisi antaa kanojen hautoa tipuja. 

Niin sitten miettimään eri kanarotuja. Kaipasin parveen erirotuisia kanoja, joten tilasin facebookin Munanetti-keskustelupalstan kautta ystävällisiltä ihmisiltä kahden eri rodun siitosmunia, Light Sussexeja sekä Araucanoja. Jälkimmäiset munii vaaleansinisiä munia, ja nekös olisi hauska lisä vaalean- ja tummanruskeiden munien seuraksi. Sussex on enemmän liharotu, mutta munii kuitenkin säännöllisesti.

Kun rouvat taas asettelivat itseään hajamielisen näköisinä pesiin istumaan, pyysin kiireellä kasvattajia lähettämään munia. Munat tuli perille postitse hyvin pakattuina, vain kaksi munaa oli mennyt rikki matkalla. Rouvat olivat potpotuksesta päätellen ihastuksissaan kun saivat ison kasan munia alle ja ihan luvan kanssa hautoa. Yleensä kerään munat pois, koska kukot ovat kanojen sukulaisia. Sisäsiittoisuus ei kuulemma linnuilla ole niin kauhea asia, mutta onhan siinä omat ongelmansa. 

Näppy ja tyttärensä Nirppa etummaisessa pesässä ja Riitta-rouva taaimmaisessa. Riittaa ei varsinaisesti vielä haudotuttanut, mutta kun Nirppa halusi olla mammansa kanssa samassa pesässä hautomassa, niin Riitta tilanteen nähdessän päätti ruveta hautomaan. Käsittämätöntä!

Samoihin aikoihin meillä oli kettu / supikoira / irtokoira / joku muu, mikä? käynyt hätyyttelemässä kanoja ja kukot menettivät pyrstösulkansa puolustaessaan kanojaan. Ainakin toivon että kukot oli hoitaneet hommansa kuten kuuluukin. Tässä tuoksinassa luulin yhden vaalean kanan kadonneen. Iltalaskennoissa aina välillä vaaleita kanoja oli viisi ja välillä neljä. Meillä kanat ulkoilee pihalla vapaana päivisin, joten laskeminen pitäisi tehdä kun kanat on menneet iltapuulle. Yhtenä aamuna hoksasin että yksi lähtee vähän syrjemmälle yksin ja piti sellaista keskustelupotpotusta mennessään. Harvemmin ne yksin juttelevat, joten lähdin varovasti seuraamaan kanaa. Ei se kauas mennyt mutta sellaiseen tiheikköön etten löytänyt sitä. Aavistelin jo silloin että sieltä se tulee kolmen viikon päästä tipujen kanssa ja näinhän siinä kävi. Löysin piilopesän parin viikon päästä koiran avulla, mutta päätin antaa hautomisen jatkua. Sitten yhtenä päivänä kävin tarkistamassa tilannetta ja siellä oli tiput kuoriutuneet, piipitys käynnissä, mutta yksi tipu retkotti kylmentyneenä pesän vieressä. Ei muuta kuin kana ja tiput häkkiin ja kanalaan ja kylmennyt tipu tehohoitoon sisälle.

Lämmitettiin tipunen hiustenkuivaajalla, ruiskulla hunajavettä nokkaan ja lämmittelyä sylissä.

Yön tipu vietti mun kainalossa, nokkien aina välillä kainaloa parempaan asentoon. Aamulla opeteltiin syömään ja sitten sitä mentiinkin jo sellaista vauhtia sohvaa pitkin että kävin viemässä tipun emonsa siiven alle hoitoon. Harkitsin jo vaihtoehtoja miten saan tipin otettua järkevästi mukaan töihin.. Tipulla turvallisin olo on tuolla käden alla, se simuloi kanan siiven alla olemista mukavasti. Yöllä peiton alla kainalossa oli myös mukavaa, mitä nyt pari kertaa heräsin juottamaan hunajavedellä varmuuden vuoksi. 

Samoihin aikoihin rouvakolmikko oli saanut urakkansa päätökseen ja koettiin pieniä paniikkihetkiä kanalassa kun meinasi häkit loppua kesken. Päädyttiin kuitenkin laittamaan kaikki kolme tipuineen samaan koirahäkkiin ja siellä niitä tipuja sitten yhdessä hoidettiin ja opetettiin kanojen tavoille. Videolla ensimmäiset makaronihepulit.

Tässä yksi edes sinnepäin onnistunut otos, kun tipuja on paljon ja hoitajia kolme, on aina joku liikkeessä ja väärässä paikassa. Alussa laitoin muut kanat pikkukanalan ja ulkoaitauksen puolelle päiväksi ja yön olivat sitten samassa tilassa siten että tiput ja mammat oli häkeissä turvassa. Tänään sitten yhdistin porukat ja hienosti meni. 

Tässä Papukaija (poikani nimeämä) salatipujensa kanssa.

Ja siinä vieressä ylpeä iskä katselemassa jälkikasvuaan. 

Että hieman hektistä aikaa ollut, raksapäivitykset saa nyt hetken odottaa, mä vietän raksalta ja töistä liikenevät pienet hetket katselemassa pieniä tipusia <3