Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Puhallusvilla

Huh, mihin tämä aika oikein hujahti?

Jossain vaiheessa oli vaan tehtävä päätös ja tilattava puhallusvilla. Ja sitten tietysti tulikin kiire. Yllättävän paljon pieniä kohtia oli viimeisteltävä että saatiin kaikki valmiiksi puhallusvillan tulla. Villatoimittaja Tammisaaresta oli kyllä oikein avulias, ja päivää olisi voinut muuttaa lyhyelläkin aikavälillä. Päätettiin kuitenkin tehdä pari viikkoa pidempää päivää raksalla että saatiin kaikki valmiiksi.

Rossipohjan alaosaan tulee kovalevyt. Myös sinne täyteen ahdettuun tekniseen tilaan. Kaikkien putkien tuonnit maasta rossipohjan läpi eristetilaan muodostivat sellaisen palapelin ettei selvitty ilman reilua kirosanavarastoa ja muutamaa ylimääräistä lepotaukoa raksasta ja siitä rakennuskumppanista. Miten voikaan olla noin julmettu määrä kaikenlaista johtoa? Viime talossa oli vain yksi sähkökaappi ja nyt niitä on kolme. Suurinpiirtein saman kokoinen talo on nyt tulossa, ja tekniikkaakin saman verran, ei tässä mitään älykotia kuitenkaan rakenneta?!





Vielä viimehetken askarteluja lisäsi takan ja kiukaan valujen eristämiset, niistä ne kinkkisimmät paikat oli jääneet viimeiseksi. Sekä tietysti se kirottu kuraeteinen. Tai siis sen valu. Siitäkin selvittiin, tietty älykkäämmät olisi varmaan ensin ruuvanneet sinne valun alapuolelle ne kirotut kovalevyt kiinni.




Toisen piipun pellitykset saatiin paikalleen viime hetkellä, kevyttä puhelinahdistelua kohdistettiin peltimieheen, mutta katto oli pakko saada vedenpitäväksi ennen puhallusvillan tuloa.


Ettei olisi liian vähän hommia ollut, niin päätin askarrella tyttäreni avustuksella vintin lattian ylijäämälankuista.  Lankkujen alle laitettiin tervapaperi, lähinnä ettei pöly ja muruset tipu lankkujen raoista välipohjaan.
Saatiinpahan vihdoin säilytyspaikka kaikelle roinalle. Todellisuus on roinaa siellä ja täällä, kaikki nämä piti saada jonnekin järkevästi ennen puhallusvillan tuloa.

Väliseiniä tehdessä huomattiin ettei osa puutavarasta ollut riittävän ilmavasti varastoitu ja osa hirsipaneeleista oli päässyt todella pahasti homehtumaan. Siitäkin syystä yritetään saada kaikki ylijäämäpuu pihalta pois ja hyötykäyttöön.







Vihdoin oli kaikki (tai niinhän me luultiin) valmista, ja sovittuun aikaan pihaan kurvasi Ekovillan auto ja kaksi miestä. Eipä aikaakaan niin oli miehet hommissa ja hyvin pienistä koloista toinen miehistä paineli yläpohjaan ja siellä ryömien eteni. Onneksi oli maskit ja suojat päällä, järkyttävän pölyistä puuhaa näytti olevan. Vajaassa kahdessa päivässä tuli valmista. Toinen miehistä kertoi säästäneensä meiltä ison remontin, hän oli huomannut teippaamatta jääneen iv-läpiviennin ja teippasi sen kunnolla. Jos siitä olisi päässyt kondenssivesi kastelemaan villat, olisi ollut iso remontti tiedossa viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Nyt vaan toivotaan että kaikki muut läpiviennit on kunnolla teipattuja. Itse teippasin jo aiemmin muutaman teippaamatta jääneen, onneksi hän huomasi vielä tuon yhden. 




Seuraava homma olikin aukkojen teippaaminen katoista ja lattian puhallusvillan tiivistäminen. Rakensin ohjeiden mukaan tuollaisen rimpulan jolla saa nuo välit taputeltua tiiviimmiksi. Lattiavasojen päältä pitää villat harjata pois että saa sitten paperit ja koolaukset laitettua. 



Onni on appivanhemmat jotka tykkäävät tehdä hommia, itse lähdin työviikolle ja sillä aikaa oli maagisesti villat tiivistetty ja harjattu lattiavasojen päälliset. Papereiden ja koolausten laittaminenkin on jo hyvässä vauhdissa. 

Välillä oli pakko huoahtaa ja huilatakin. Siellä ennen horisonttia näkyy kaksi pistettä, lapset kahlaamassa. Muistakaahan muutkin rakentajat välillä pitää taukoa, sitten taas paremmin jaksaa. Jaksaa sitä raksaa, rakasta kumppania, arkea ja töitäkin paremmin. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!