Kyllä taas tienoo soi. Kurjet on palanneet! Tässä viereisellä pellolla asuu kurkipari jotka viime vuonna tekivät kaksi poikasta. Aamulenkillä ollessani ihailin taas pellolla töröttäviä kurkia. Ne lentää tästä talon yli aamuisin ja iltaisin, valtavien riemuisien törähdysten saattelemina. Kun oltiin katolla istuksimassa ja kurjet siitä suhauttivat ohi, niin aika hurjalta se tuntuu. Niin iso lintu ja niin älyttömän läheltä lentävät.
Aamuisin alkaa tienoon sirkutus jo aikaisin, pikkulintuja puut pellot täynnänsä. En edes tiedä mitä kaikkia lintuja tässä on keväisin. Tikka hakkasi kauhealla tahdilla kelopuuta rannassa äsken, kyyhkyset huhuilivat metsässä, talitiaisia tietysti on, punarintoja valtava määrä, töyhtöhyyppiäkin näkyy. Merihanhia, joutsenia ja kurkia tullut isoissa parvissa lähes joka päivä. Toissapäivänä oli kalasääksikin hanhia metsästämässä. Haahkathan on tulleet jo aiemmin, merellä niitä on meri mustavalkoisenaan. Täällä etelässä ollaan ja monen muuttoreitit kulkee tästä yli, niin suorastaan hävettää ettei paremmin tunne lintuja. Bongattavaa meinaan riittää.
Aamulenkillä metsässä oli tavanomaista kosteampaa. Kumpparit on tuolla kesää lukuunottamatta aina pakollinen varuste, ja niiden käyttöaste on siis todella korkea. Ostin ehkä nelisen vuotta sitten uudet Tretornit ja arvatkaa vaan oliko ne yön aikana päättäneet että nyt ei jaksa enää. Sukat ja jalat märkinä siis. Tuntuu olevan harvinaisen hankalaa löytää enää kestäviä ja toimivia kumisaappaita, ehdotelkaa toki jos joku merkki on ylitse muiden!
Aamutoimet tehty, eli kanoille uudet heinät munintapesiin ja sapuskaa kuppeihin, tuoretta vettä kippoon. Sitten ne märät saappaat jalassa metsästetty lisää sähköjohtoa työmaalle, lämpöpuhallin vie niin paljon virtaa että sirkkelille piti hakea virtaa toisesta sähkökaapista. Onneksi täällä niitä oli ennestään enemmänkin. Tiiliä kannettu, neuvoteltu taas kaikennäköistä ja ratkaistu arvoitus nimeltä painumavarojen eri korko eri kohdassa huonetta, uhka vai mahdollisuus?
Muurarilla homma etenee rivakasti. Puuhellastakin tulee varaava ja tuossa keskikuvassa näkyykin miten kuuma ilma pääsee kiertämään uuninluukun ympäri alhaalta ja sivuilta.
Alemman kuvan etureunaan tulee vielä pikkupuille oma säilytystila.
Kaikenlaista monivuotista pientä skillaa, tulppaania, krookusta, helmililjaa ja muuta nousee pihamaalta. En viitsi pihaa haravoida, lehdet ja heinät saavat maatua paikoilleen. Tuossa missä ei ole kävelty eikä mitään hoitotoimia tehty, on maa niin kuohkeaa ja pehmeää ettei ole tosikaan. Siitä voi suoraan kädellä kaivella, ei tarvitse mitään lapiota avuksi. Joten olkoon, luonto sen varmasti parhaiten hoitaa. Me hoidellaan tuossa pientä nurmialuetta ja paria kukkapenkkiä. Omenatarhassa pidetään heinikkoa lyhyenä leikkurilla tai lampailla. Isoja nuppuja on jo syreeneissäkin!
Mutkitteleva ja maata pälyilevä kävely tässä pihamaalla keväisin johtuu ainoastaan siitä että kukat kasvaa missä sattuu. Täytyy vaan väistellä niitä. Ne on olleet täällä paljon pidempään kuin me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!