Omenapuutarha

Vuosi sitten syksyllä kun harkittiin pienen tilan ostoa, yksi suurimmista yksittäisistä ostopäätökseen vaikuttaneista asioista oli Omenapuutarha isolla Oolla. 0,4 hehtaaria, jolla 4 sarkaa täynnä vanhoja omenapuita.

Omenapuita joita oli joskus rakkaudella hoidettu ja vaalittu, leikattu ja kasvatettu, istutettu puita suoriin riveihin, kaivettu ojat sarkojen väliin ja lannoitettu huolella.
Puut olivat lähes satumainen näky arkoina kurkistellessaan pitkän syysheinän välistä, nokkosten takana kainosti piilossa peurojen pedit, parhaitten puitten ympäriltä syötynä heinät ja omput. Omenaa lähes kaikki puut väärällään, oli hyvän makuisia, kirpeitä, kovia, punaraitaisia, keltaisia, vihreitä, isoja ja pieniä omenia.

Puut olivat päässeet viimeisten vuosien tai vuosikymmenten hoitamattomuuden jäljiltä hurjaan kuntoon, korkeat sarkoja reunustavat puut oli varjostaneet joten omenapuut kasvoivat holtittomasti korkeutta niissä paikoissa missä varjoa oli. Aukeammilla paikoilla olevat puut olivat ryteikköisiä, ei edes päivä paistanut oksiston läpi, saati että olisi mitään hattua pystynyt latvustosta läpi heittämään.

Osa puista oli kallistunut suuntaan jos toiseenkin luoden lähes veistoksellisia runkomuodostelmia. Rungot olivat osittain niin lahoja että riitti kevyt nojaus niin puut napsahti poikki. Joku runko oli kärsinyt vaurioita ihan juuresta ja laho päässyt syömään runkoa ontoksi. Alunperin laskin noin neljäkymmentä omenapuuta, nyt on pystyssä vielä kolmekymmentäyksi puuta. Katsellaan rauhassa mitkä puut ovat säilyttämisen arvoisia, osa sadon tai herkullisten omenien takia, osa pelkästään oman veistoksellisuutensa takia saavat jäädä kaunistamaan omenapuutarhaa. Tai tulevaa marjatarhaa.

Kaikissa puissa oli kuolleita ja kuivuneita oksia, joita lähdimme ensin poistamaan. Sahasimme selvästi kuolleita oksia pois sieltä sun täältä. Sarkoja reunustavia puita karsittiin ja saatiin valoa omenapuutarhaan lisää. Keväällä otin maanäytteen ja lähetin sen analysoitavaksi ja saatujen ohjeiden mukaisesti lannoitin ja kalkitsin maan omenapuiden latvusten alueelta.

Sarkojen välisiä ojia karsittiin risukoista sekä puista, kaivettiin ojia käsipelillä jotta saatiin vedet valumaan ja kaivurilla aloitettiin ojitus valtaojalta asti ja vaihdettiin hieman vesien valumisreittiä.

Keväällä kulotettiin pois kuollut heinä parilta saralta. Pelottavaa puuhaa. Pyromaanianoppini poltteli isoja risukasoja tyytyväisenä omenapuiden välissä ja metsuriappiukkoni raivasi lisää poltettavaa suuriin kasoihin.

Kun heinä, nokkoset ja muut alkoivat kasvamaan, pidettiin sitä lyhyenä ruohonleikkurilla. Lasten kanssa tunnistettiin kirjojen avulla monia eri kasveja, osa minulle ihan tuntemattomia.

Siinä tuoksinassa kävi Birgitta näyttämässä meille kaivon joka oli täytetty maalla ja rikottu ylin kaivonrengas siinä vaiheessa kun naapuriin tuli uudisrakennus ja sinne oli kaivettu vesijohtoa.

Kaikesta tästä huolimatta, tai johtuen viime syksyn mahtavasta sadosta, jäi sato tänä syksynä todella pieneksi. Keräsimme silti kasan omenaa ja vein ne Tammisaareen mehuasemalle puristettavaksi. Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun mehustamossa kaksi miestä rykäisivät omenat koneiston läpi ja mehua oli peräkontti täynnä erilaisissa astioissa.

Osa mehusta pakastettiin sellaisenaan, osa kiehautettiin ja pullotettiin kellariin, osa lähti porisemaan siideriksi ja osa juotiin heti. Nam.

Vuosi sitten syksyllä näytti tältä. Omppuja puut väärällään, melko tukkoisa yleisilme, omenapuita ei juuri erota pidemmältä matkalta. Sitten otin maanäytteet, apuri pitää tietysti olla mukana hommissa.

Sitten kulotettiin, siellä anoppi valvoo hommia.. 

.. ja hyvä että oli, meinas vähän lähtee hommat käsistä. Onneksi oli oja ja siinä vettä sekä vastatuli jonka appiukko sytytti. 

Jotkut puut oli ihan kaatumista vaille valmiita.

Pikkuhiljaa omenapuutarha alkoi näyttää paremmalta. Ja risukasastakin alkoi elämä tunkea ilmoille.

Iso osa puista kukki, mutta eipä tullut tarkistettua jäikö jollakin kukinta heikoksi. Taas opin asioita kantapään kautta, tarkista, kuvaa, kirjaa ylös niin ehkä siten muistaa seuraavana vuonna.

Aattelin että sellanen pikku päivitys tähän, mutta ei tainnut onnistua. Kerron sitten itse omenien jatkojalostuksesta seuraavalla kerralla. Kauniita unia itse kullekin!