Pojallani on melko vauhdikas kolmen vuoden uhma ja usein tarvitsee sanoa tiukasti tai jopa vähän karjahtaa että hommat toimii. Indyn käyttäytymistä en alkuun huomannut, mutta nyt rupesin tarkemmin katselemaan mitä tapahtuu. Kun Timi rupeaa itkemään, huutamaan, riehumaan, tulee indy mulle kertoaan että nyt tapahtuu jotain. Jos sitten karjaisen tms Timille, menee Indy aina siihen väliin rauhoittamaan tilannetta, kun sitten halitaan ja istutaan sylikkäin, tarkkailee koira että mikä on tilanne. Äsken Timi sai pienen itkupotkuraivarin kun ei tullutkaan lasten ohjelmia telkkarista, Indy katsoi hetken ja rupesi sitten hepuloimaan. Juoksi pitkin kämppää, heitteli leluja ja riekkui, kuitenkin nätisti. Heti kun Timi rupesi nauramaan, koira rauhoittui ja oli niin tyytyväisen näköinen että. Vaikkei kovin tieteellinen teoria, mutta sen verran on tätä katseltu että johtopäätös taitaa olla kuitenkin oikea.
Koira kiskaisi puolet peuran päästä maanantaina ja vieläkin on vatsa vähän sekaisin. Askarteli sen kimpussa reilun kolme tuntia mun työpäivän aikana, kerrankin oli rauhassa narun päässä pihalla ja vielä viihtyi!
Ollaan tehty paljon esine-etsintää, melko vaativia piiloja ja eri paikoissa. Ehdottomasti Indyn lempipuuhaa on kaikki nenätyö. Tein myös pari ruutua, kun maa alkaa näkyä ja tuo loska ei oikein innosta jäljen tekoon. Muutenkin on pakko aloittaa alusta jäljen kanssa.
Oltiin veneilemässä tunnin ajan, koira oli kuin kotonaan, kyllä siitä merikoirankin saisi..
